Tunnelmaa rakentamassa

Kuva: Antti Pietikäinen

Oma työnkuvani iglun sisustamisessa oli 6 metrisen salin työstö, muiden auttaminen, hieman koordinointia, sekä sähköjen ja led-valojen asennusta. Ensisilmäys iglusta pisti suunnitelmia hieman uusiksi. Rajallinen aika myös karsi hieman suunnitelmia. Kuitenkin vauhtiin päästiin ja pääsalin porot valmistuivat pienen harjoittelun jälkeen sutjakasti.

Ledien kolvaus vei oman aikansa, mikä lisäsi päivien pituutta keskiyöhönkin saakka. Valojen asennus jäihin ja kattoon oli pienimuotoista pioneerityötä. Paras vaihtoehto löytyi kantapään kautta kokeilemalla. Helpoin ratkaisu oli upottaa ledit ja piuhat 5cm syvyiseen sahattuun sähkösahan uraan, joka peitettiin loskalla ja lumella. Jeninan huoneeseen ja saliin rakennetut jäätauluvalot valmistuivat myös kokeilun kautta. Ledit upotettiin jäähän porattuihin reikiin ja piuhat piilotettiin jään ja lumen saumaan.

Suurin haaste oli revontulten teko saliin. Pöydästä ja lihalaatikosta rakennettu sahausalusta antoi oman haasteensa suorilla käsillä sahaamiseen. Tason yläreunan veisto suurimmalla koveralla taltalla antoi hienon pintatekstuurin väriä vaihtaville ledeille. Tosin niiden suuntausta varten pitää jatkossa käyttää jonkinlaista tukea, pelkkä loska piti valot oikeassa kulmassa vain hetken.


Myöhemmin, jääpalkeista rakennetulla pöydällä saatiin viimeinen silaus huoneeseen. Pöydän tukemiseen tarkoitettu loska oli tarkoitus raapata pois pöydän valmistuttua, mutta päädyinkin heittämään sitä vain lisää. Tämä antoi pöydälle uskomattoman kylmän valon, mikä lisäsi salin mystiikkaa.


Iglun valmistuttua kipinä jäärakentamiseen oli saanut bensaa. Tämä ei jää viimeiseksi igluksi, minkä teen.

Teksti: Antti Pietikäinen

Muonion mietteet

Kuva: Antti Pietikäinen

Reissu Muonioon oli kyllä kaikin puolin mahtava. Nautin ihan suunnattomasti lumenveistosta, joka oli aivan uudenlainen työskentelytapa minulle. Aluksi työvälineiden käyttö oli vähän hakusessa, mutta jo ensimmäisenä päivänä opin käyttämään talttaa ja sahaa hitaammin ja varovaisemmin. Lumi oli paikoitellen murenevaa ja sitä oli hyvin vaikea työstää. Siksi oven ympärille tekemäni reliefit jäivät näyttämään viimeistelemättömiltä ja hutiloiden tehdyiltä enkä ollut niihin laisinkaan tyytyväinen. Onneksi lumi oli paljon tiiviimpää päätyseinällä, jonne tein suurikokoisen saamelaisen auringon symbolin. Ison säväyksen iglun yleisilmeeseen tekevät ehdottomasti valot, jotka tuovat vähän mystistä ja taianomaista tunnelmaa. Olin erittäin tyytyväinen, kun sain haluamani lämmöntuntua tuovat oranssit valot huoneeseeni keltaista ja punaista yhdistelemällä. Valojen pystytyksessä ja asennuksessa en millään olisi selvinnyt ilman Lauran apua!

Vaikka viikko oli työntäytteinen ja hiukan väsyttävä, tuntui se silti aivan lomalta ravintolaruokineen ja kylpyläiltoineen. Lisäksi (ja ennen kaikkea) meillä oli loistava porukka, jonka kanssa oli mukava työskennellä ja viettää aikaa yhdessä.

Teksti: Aino Pisilä

Me teimme sen

Ennen kurssin varsinaista toteutusta pidimme palaverit 26.11., 1.12. ja 2.12.2009. Viimeisessä tapaamisessa ennen lähtöä sovimme lähtöpäivän aikataulut ja katsoimme ohjelmaa. Saimme myös tietää huoneiden koot ja muodon, että pystyimme tekemään viimeiset luonnokset. Oma suunnitelma meni hieman sekaisin viimeisessä tapaamisessa kun kuulimme, ettei huoneita riitäkään kaikille, joten päädyin tekemään aulatilaa yhdessä Pirjon ja Antin kanssa, Antin suunnitelman mukaisesti.

Maanantaina 7.12.2009 lähdimme Torniosta kohti Muoniota noin klo 8 aamulla. Matka oli pitkä, mutta vähän väliä torkkuen se kului todella nopeaa. Perille päästyämme, kävimme katsomassa rakenteilla olevaa lumihotellia Harrinivalla ja kurkistimme sisälle jo valmiiseen igluun. Tämä toi helpotusta asiaan, sillä olin ajatellut tilat paljon suuremmiksi, mitä ne oikeasti olivat. Jerikseen päästyämme kävimme katsomassa tilat sisällä ja tutustuimme hieman työkaluihin ja pääsimme asettumaan taloksi hotelliin. Illalla teimme alustavaa suunnitelmaa miten edetään projektin kanssa. Suunnitelmiinkin tuli muutosta sillä Antti oli päätynyt toiseen loppuratkaisuun, kuin mitä alun perin oli ajatellut. Se myös helpotti, sillä aikaa työstöön oli kuitenkin rajallisesti.

Tiistai 8.12.2009. Ensimmäinen työstöpäivä alkoi yhdeksältä aamulla. Aamupäivällä saimme piirrettyä luonnokset seinille, ainakin osittain. Pääsin aloittamaan hyvin aikaisessa vaiheessa seinien kaiverrukset. Lähdin liikkeelle aidan pystyistä ja sainkin ne sen päivän kuluessa kaiverrettua jo hyvälle mallille.

Keskiviikkona 9.12.2009 työpäivä alkoi klo 9. Tunsin itseni todella väsyneeksi, vieras sänky ja raitis ulkoilma olivat ottaneet veronsa. Selkäni oli hieman erimieltä työn jatkamisesta, muttei oireillut vielä pahasti. Edeltävän päivän vaikeat työasennot olivat hieman jumiuttaneet sitä arvaamatta. Työstöön tuli kuitenkin hetkellinen seisahdus, kun valomies saapui paikalle näyttämään led-valoja. Sain uutta puhtia työstöön, kun pääsin liittämään ledejä yhteen. Selkäni, joka oli kipeytynyt entisestään työn teon aikana, sai hetken levätä. Loppu ilta menikin valoja väsätessä. Lamppujen piuhoitus oli nopeaa, mukavaa näpräämistä ja huomattavasti armeliaampaa kipeytyneelle selälle kuin seinän porojen kaivertaminen.

Torstaina 10.12.2009 työpäivän olisi pitänyt alkaa kahdeksalta. Kinkkasin selkäkyyryssä hieman muita myöhemmin paikalle niin pahantuulisena, ettei mitään järkeä. Yön unet eivät olleet helpottaneetkaan selkäkipua. Onneksi sain särkylääkettä, ettei työsarka jäänyt kesken. Työpäivästä tulikin pitempi, mitä olin odottanut. Saimme porot todella hyvälle mallille ja piuhoitin Ainon huoneeseen valot valmiiksi. Täytyy sanoa, että olin todella ylpeä itsestäni kun saimme valot toimimaan ja huone hohti oranssia valoa, kuten Aino oli pyytänyt. Seuraavana odottivat Kristiinan ja Jeninan huoneet. Niissä tuli hieman sekavuutta, kun Antti oli käynyt vetämässä osan piuhoista sinne. Onneksi valot eivät toimineet. Työpäivä venyi ja venyi, mutta ilolla ja laululla tunnelma pysyi katossaan. Päivä päättyi vasta puolen yön aikaan ja väsy oli jo siinä vaiheessa pahasti vallannut mieltä ja kehoa. Eipä tarvinnut odotella unen tuloa. Tuolle päivälle opin myös, ettei kannata jättää lamppua minkään puisen päälle, ainakaan väärinpäin. Iglussa meinasi tulla tulipalo.

Perjantai 11.12.2009 ja viimeinen päivä. Töitä oli silti tehtävä. Aamulla herätyksen aikaan en päässyt sängystä ylös ja jäin hetkeksi lataamaan akkuja ja odottamaan, että selkäkipu hellittää edes hieman. Kun pääsin mönkimään ulos ja töihin, ei hommia enää ollut paljon. Saavuin kreivin aikaan töihin, sillä sähkömies oli tullut tekemään tarkastuksen. Tarkastimme valot ja kaikki toimi hyvin. Osalla harjoittelijoista oli ollut hieman heikko työmoraali. Onneksi saimme hieman apua ja Jeninan huoneen sänkykin saatiin valmiiksi. Koti jo mielessä tein kaiken minkä selältäni pystyin. Valmiin lopputuloksen jälkeen aloimme ottaa ryhmäkuvia ja silloin iski mahdoton helpotus. ”Me teimme sen!” huusin hiljaa mielessäni. Kotimatka saisi kohta alkaa.

Kaiken kaikkiaan kurssi on ollut paras tähän mennessä ja työstön oppi hyvin nopeaa. Mukavaa vaihtelua toi myös työstöön se, että pystyi tekemään lähes kaiken tarvittavan itse. Mikäli meistä ei olisi ollut repeämään joka paikkaan, ei projekti olisi valmistunut ajoissa. Teimme kaiken sen mitä oli sovittu ja enemmänkin. Matka opetti myös itsestä paljon ja toivon tulevaisuudessa pääseväni vielä samanlaisiin projekteihin mukaan, ellei ihan kausiluontoiseen työhönkin.

Teksti: Laura Laisalmi

Pieni yhteenveto omista kokemuksista Jeris -projektin aikana

Kuva: Antti Pietikäinen

Hedelmällisyyden huoneen synty

Ensimmäinen ajatus omaan työstettävään huoneeseen astuessa oli, että näin pieni! Huoneen mitathan olivat tiedossa, halkaisijaltaan 3m ja korkeus noin 3m. Silti luonnollisessa koossa nähtynä huone näytti pieneltä, koska oli jotenkin mielessään ajatellut sen isommaksi, melkein oleskeluhuoneen kokoiseksi, joka oli oikealta kooltaan noin 6m halkaisijaltaan ja korkeus 6m. Työstöä kuitenkin ajatellen, huone oli sopivan kokoinen, koska alle viikossa tämän kokoisen huoneen sisustaminen varmasti menisi tiukoille, joten isommasta olisi vain ollut harmia.

Myöhemmin lumen työstämiseen saatiin tuntua erilaisilla työvälineillä. Paksut rautataltat kuitenkin osoittautuivat parhaaksi työstövälineeksi villaveitsen jälkeen, jolla olin tehnyt aiemmin luonnosviivoihin syvemmät urat. Talttailu alkoi sujua muutamien, ehkä liiankin syvien lohkaisujen jälkeen. Työstäminen oli välillä hankalaa, koska lumi ei ollut saman laatuista kaikkialla seinämässä. Kovaa lunta oli paljon helpompi työstää kuin koostumukseltaan rakeista lunta. Valkoista seinää tuijottaessa ja sitä työstäessä musiikille oli käyttöä ja muutenkin omasta kolostaan poistuminen muiden seuraan teki välillä ihan hyvää.

Tutustumiskierros ensimmäisenä päivänä teki luultavasti jokaisen suunnitelmiin muutoksia. Esimerkiksi minun suunnitelmani revontulet siirrettiin oleskeluhuoneessa olevan ulko-oven yläpuolelle, jossa ne pääsisivät paremmin oikeuksiinsa. Samalla makuuhuoneeni rauhoittuisi, kun revontulien tilalle työstänkin yksinkertaisen boordin, jossa on erilaisia lapin symboleja. Myös jäälamppujen määrä tipahti kuudesta lampusta kahteen isoon. Samalla muodostui ajatus yksinkertaisesta, valaistusta sängynpäädystä. Värimaailmaksi valitsin vihreän, koska se on kasvun väri ja se kuvastaa hyvin hedelmällisyyttä, joka on huoneeni teemana.

Saimme myös kokeilla näiden päivien aikana jäähän kovertamista opettajan ohjastamana. Se oli mukavaa vaihtelua ja työstötapa oli hyvin mielenkiintoinen. Harjoittelulla tällä työstötavalla saisi aikaan vaikka kuinka hienoja jääteoksia. Tämän iglun rakentamiseen varattu aika ei kuitenkaan riitä sellaisen toteuttamiseen. Oli kuitenkin hyödyllistä tutustua tällaiseen työkaluun.

Aikataulun tiukkuudesta ja muutamista isommista ongelmista huolimatta, onnistuimme yhdessä tällä porukalla tekemään hienon ja varmasti ihmisiä ilahduttavan luomuksen, joka valitettavasti sulaa kesän tullessa, mutta joka säilyy mielessämme ja valokuvissamme voitonmerkkinä siitä, mitä pieni ryhmä ihmisiä voi saada aikaan näin lyhyessä ajassa.

Matka Muonioon ja Jeris -projektin parissa työskentely on ollut hieno kokemus, joka ei unohdu ikinä.

Teksti: Jenina Törmänen kuittaa ja kumartaa.

Sininen huone

Kuva: Antti Pietikäinen

Totesin saavuttuamme Muonioon ja nähtyäni iglut joihin olimme suunnitelleet sisustusta, että iglut olivatkin hieman matalampia ja halkaisijaltaan pienempiä kuin mitä olin kuvitellut. Toisena päivänä otin luonnokset mukaan iglulle ja aloin hahmotella suunnittelemiani kuvioita huoneen seinäpinnalle. Tavoitteena oli tehdä kuva-aiheestani reliefi eli korkokuva. Kun piirros oli valmis aloin lumipinnan työstämisen kaivertamalla. Lähdin liikkeelle kuvan keskiosasta, kohdasta joka tulee olemaan huoneeseen sijoitetun sängynpäädyn kohdalla. Siinä istuu shamaani. Aloitin työstön tuosta kohdasta myös siksi, että reliefin korkeuserot ovat sillä kohdalla voimakkaimmat. Siitä molemmille puolille jatkuvien eläinkuvioiden syvyydet laskevat ja liukuvat seinän tasoon kohti oviaukkoa. Kolmantena päivänä sain shamaanin viimeisteltyä ja jatkoin eläinhahmojen työstöä. Seinän tasoituksessa sain apua muilta ryhmäläisiltä, sillä aika oli rajallinen ja työtä riitti. Neljännen päivän alussa viimeistelin eläinhahmot ja työstin seinää vielä hieman syvemmälle joiltakin osin.

Valaistuksen suunnittelu kuului myös suunnitelmiimme. Valaistuksen esivalmisteluna laitoin kattoon merkit suunnittelemaani Otavaa varten. Alun perin suunnittelin kattoon Otavan, Isokarhun ja Pikkukarhun mutta kun iglu olikin kuviteltua pienempi laitoin ainoastaan Otavan koristamaan kattoa. Antti Pietikäinen porasi reiät kattoon merkitsemiini kohtiin. Sen jälkeen niihin asensin rautalangan avulla siniset LED -valot. Sinä päivänä työskenneltiin ryhmän kanssa kello kahteentoista yöllä. Paikallisten työharjoittelijoiden voimin rakentui sängyn runkokehikko jäästä. Seuraavana aamuna huomasin ettei sänkyä oltu tehty ihan valmiiksi, joten jouduin tekemään kehikon viimeistelyn itse. Siinä vierähti tunti. Jenina auttoi sahamaan tasaiseksi sänkykehikon jääelementtejä ja sen jälkeen porattiin reiät kolme valkoista ja yksi sinistä LED -valoa varten sängyn runkojäihin. Lopuksi laitettiin valokatkaisin sekä Otavasta että sängystä tuleviin valoihin.

Vaikeinta työstämisessä oli se että lumi oli paikoin kovaa ja paikoin pehmeää, joten seinää piti työstää varoen jotta ei kaivertamani hahmot menettäisi raajojaan. Tunsin kyllä onnen hetkiä aina kun sain yhden elementin valmiiksi onnistuneesti vaikka jouduin paikoin miettimään miten saisin syvyyttä ja varjoja paremmin esille. Lopputulokseen olen tyytyväinen vaikkakin jääsängystä tuli isompi kuin olin ajatellut. Huoneessa on hankaluuksia liikkua osumatta seinäkaiverruksiini tai jääsänkyyn.

Teksti: Kristiina Karma

Kauan kaivatut

Ei mopolla mahottomia

Kuva: Jenina Törmänen

Tänään työpäivä alkoi kahdenksan aikaan ja päättyi juuri vähän aikaa sitten noi kello 00:00 aikoihin. Pienoista intoa vielä puhkuu jostain haalareiden taskuista, mutta kroppa kaipaa jo lepoa pitkän ja raskaan päivän jälkeen. Eli hyvää yötä ja huomenta.

Ps. iglu meinasi palaa poroksi.

Ja meillä on kyllä repullinen kuvamateriaalia ja videoita, mutta pidämme teitä vielä jännityksessä, tahallaan, häähää! Toisaalta, vuorokaudessa sattuu olemaan vain 24 tuntia ja jossain välissä pitäisi vielä keretä nukkuakki, mutta täällä sitä vaan kukutaan.

Teksti: Jenina Törmänen